Sukupuolittunut syrjäytyminen on Suomen ongelma
Kävin perjantaina pokkaamassa Allianssi ry:n "Nuori toimija- huomionosoituksen" ratkaistaan Suomen suurin ongelma (= nuorten syrjäytyminen) tapahtumassa Allianssitalolla Helsingissä. Tämä on itselleni erittäin merkittävä tunnustus ja sen kirvoittamana laadin tämän kirjoituksen.
Jo vuosia olen nostanut esille sukupuolittunutta syrjäytymistä ja huoltani siitä, että pelkkä pojaksi syntyminen on sinänsä jo syrjäytymisriski Suomessa. Mielestäni mikään maamme hallitus ei ole tähän saakka tarttunut ongelmaan riittävällä intensiteetillä.
Me tiedämme esim. että vangeista 90 % on miehiä, miesten keskinäiset terveyserot ovat maassamme huomattavasti suuremmat, kuin naisten vastaavat. Tiedämme myös, että kaikista huonoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevat henkilöt ovat maassamme useimmiten miehiä, kuten esimerkiksi asunnottomista suurin osa on miehiä tai itsemurhaan päätyvistä suurin osa on miehiä. Vaille ammatillista koulutusta jäävistä henkilöistä valtaosa on nuoria miehiä ja päiväkodeissa ja kouluissa poikien oppimisvaikeudet jäävät vieläkin liian usein huomiotta. Tämä varmasti korreloi sen kanssa, että esim. 75 % vangeista omaa lukihäiriön, jota ei koskaan havaittu peruskoulun aikana.
Miesten keskinäinen ero terveyden, taloudellisen tilanteen ja yhteiskunnallisen aseman välillä on suurempi, kuin naisten ja miesten väliset tasa-arvoerot. Useimmat tutkimukset kertovat, että syrjäytymiseen voitaisi vaikuttaa jo äitiysneuvolassa, lasten neuvolassa, päivähoidossa ja peruskoulussa, mutta huomioiko järjestelmämme riittävästi sitä, että pelkkä pojaksi syntyminen on suurempi syrjäytymisriski, mitä syntyä tytöksi?
Mielestäni meidän on pystyttävä pysäyttämään tällainen yhteiskunnallinen kehitys. Poliittiset päättäjät kunnissa ja valtakunnan tasolla ovat tästä omalta osaltaan vastuussa. Päättäjät luovat yhteiskunnan pelisäännöt ja puitteet missä lapsemme kasvavat. Tiedämme varmasti, että suurenevat ryhmäkoot varhaiskasvatuksesta, peruskoulun kautta toiselle asteelle eivät ainakaan ole ratkaisu tähänkään ongelmaan. Mitä suurempi ryhmä, sen varmemmin yksilölliset ominaisuuden jäävät huomiotta. Katson, että suuren sote-uudistuksen keskellä on tärkeää puolustaa neuvolan ja oppilashuollon resursseja ja panostaa pienempiin ryhmäkokoihin niin kouluissa, kuin päiväkodeissakin. Saumattoman yhteistyön kuntiin jäävien peruspalveluiden ja soteen mahdollisesti siirtyvien palveluiden välillä tulee jatkua. Sitä pitää kehittää.
Meillä nuorisotyön kentälläkin voidaan ehkäistä poikien syrjäytymistä. Nuorisotyön oikeanlaista resursointia ei pidä unohtaa, mutta niin nuorisotyön sisällöissä, kuin koulutuksessakin tulisi huomioida entistä terävämmin sukupuolisensitiivinen työ. Tämä ei välttämättä tarkoita perinteistä ”tyttö- ja poikatyötä”, vaan avainasemassa on se, että me nuorten kanssa työskentelevät aikuiset tiedostamme olemassa olevat sukupuolittuneet syrjäytymismekanismit, jotta niitä voidaan ehkäistä. Osallisuus ja oikeanlainen tekeminen ovat avain asemassa, kun ehkäistään syrjäytymistä. Syrjäytyminen lähtee usein osattomuuden kokemuksesta. kun ei tulla kuulluksi ja koetaan ettei pystytä vaikuttamaan.
Kaikessa päätöksenteossa tulisi arvioida sukupuolivaikutukset, myös kenttätyössä asiaa olisi hyvä pitää esillä. Monet tutkimukset ja tilastot kertovat, että pojat ovat tässä yhteiskunnassa haavoittuvammassa asemassa syrjäytymisriskinsä suhteen ja itse ainakin nuorisotyön ammattilaisena toivoisin lisää sellaista tiedolla johtamista, missä me kentällä saisimme lisää eväitä sukupuolivaikutusten arviointiin ja sukupuolittuneen syrjäytymisen ehkäisyyn. Toivoisin sitä meille kuntatason työmyyrille, kuin päättäjille niin kunta-, kuin valtakunnankin tasolla. Muunnetaan kaikki tutkittu tieto ja olemassa olevat tilastot toimintamalleiksi, joilla poikien osallisuuden kokemukset saadaan oman työmme kautta tehtyä vahvemmiksi. Tällaiseen haasteeseen toivoisin Suomen tarttuvat seuraavalla hallituskaudella. Kuka ottaa haasteen vastaan?
Monel nuorel miehel nykyään aina vaan isommaksi ongelmaksi muodostuu löytää tyttöystävä . Jos kotkankin yöelämään menee viikonloppuna , niin nopealla katsauksella erimaalaisia miehiä on tarjolla enemmän kuin vapaita tyttöjä . Sama näkymä toistuu Kuopiossa, Oulussa jne . Yksinäisyys syrjäyttää jos joku .
Ilmoita asiaton viesti
Oikein hyvä Hanna-Kaisa! Vihreät ovatkin viime vuosina vähentäneet suomalaisten miesten demonisointia. Vihreiden miesmyönteisempi linja tarkoittaa myös median myönteisempää suhtautumsta nykymiesten ongelmiin.
Viimeinen niitti meikäläiselle oli, kun kymmenkunta vuotta sitten mediassa pilkkattiin suomalaisia miehiä samalla kun suojeltiin primitiivistä sovinismia ja kumarrettiin kulttuurirelativismia. Impivaaralaista juntti-pilkkaa näin eniten Vihreiden ulostuloissa, kenties siksi että kannatin silloin Vihreitä, mutta yhteiskunnallinen asenneilmasto yleisesti suomalaisia miehiä kohtaan oli armoton, ainakin mediassa.
Sylkäisin silloin Vihreisiin päin, käänsin katseeni persuihin ja aloin puolustamaan suomalaista miestä. Ensin purin tunteeni Kalevan jutussa ja myöhemmin kommentoin täällä Usarissa suomalaisten miesten ja musliminaisten puolesta.
”Suomalaisessa mediassa on käynnissä outo ja ristiriitainen vihakampanja maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Samalla kun maahanmuuttajien profiilia yritetään nostaa, suomalaisia miehiä parjataan tarkoituksella. Miksi? Yleensä jos halutaan lisätä yhteisymmärrystä, nostetaan osapuolten positiivisia ominaisuuksia esille eikä päinvastoin.” https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/rasismi-viha…. Tuostakin jutusta tuli rasistiksi nimittelyä, sellainen oli ilmasto, että sanat suomalaisuus ja etenkin suomalainen mies oli lähes kirosanoja.
Ilmoita asiaton viesti
Naiset nähdään heikompana ja suojeltava ja ajatellaan, että heidän mukavuutensa on hyvä maksimoida. Nuo asiat on koodattu jokaisen meidän aivoihin jo luolamiesajoista lähtien. Tasa-arvon tultua tuo on tuottanut ongelmia, koska tasa-arvo on tuonut samat lähtökohdat naisille ja miehille ja miehiä ja naisia kuitenkin käsitellään eri tavalla.
Tuo eriarvoinen käsittely on helppo näyttää todeksi, kun vaihtaa eri interaktioissa vain sukupuolen. Siis esim. on tehty sellainen koe, jossa ensin nainen on laitettu julkisesti näyttelemään miehen lyömistä ja sitten roolit on käännetty. Pahemmin ketään ei kiinnostanut miehen pahoinpiteleminen ja joku hyvin äkkiä puuttui naisen paihoinpitelemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Naiset ovat aina olleet heikompia ja suojeltavia ja heidän mukavuuttaan on aina maksimoitu.
Ennen suojan tarjosi yhteisön miehet. Nyttemin sossu ja kaikki mahdolliset kiellot, rajoitukset ja määräykset. Ja tietenkin LOPUTON moraalinen jeesustelu ja uhkakuvilla peloittelu (uusi „uskonto“).
Ilmoita asiaton viesti
Koska miehiä näkyy vielä johtopaikoillakin, niin onko naisten yhteiskunnallinen menestyminen tilastollisesti enempi kellokäyrämäinen ja miesten kaksihuippuinen?
Tässä voinee kiinnittää huomiota siihen, miten sukupuolisesti vino on yhteiskunnan ”kasvatusputki”. Miehiä on niukasti koulujen opettajina, päiväkodiesta puhumattakaan. Kaikilla pojilla ei ole isää edes kotona.
Ilmoita asiaton viesti
Naisilla tuokin (yhteiskunnallinen menestyminen) menee enemmän tasapainoisemmin kuin miehillä. Miehissä on enemmän aivan huipulla olevia (googlettaa voi arveluita/tutkimuksia miksi niin… kyse ei liene pelkästään yhteiskunnan rakenteista) ja myös aivan selvästi enemmän täysin pohjalla olevia ( alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, vankiloissa, pahasti sairaana, jne. jne. … ei ihmekään että miehet myös kuolevat keskimäärin selvästi naisia aikaisemmin ). Myös nykyinen koulumaailma antaa pojille keskimäärin huonommat eväät elämään kuin tytöille.
Ilmoita asiaton viesti
Täysin totta. Nykyfeminismi hyökkää molempia ääripäitä vastaan. Menestyjämiehet edustavat „patriarkaalia“ eli osoittavat kuulemma että kaikki miehet ovat riistäjiä. Huonommin pärjäävät miehet osoittavat juulemma kaikkien miesten moraalien turmion.
Ilmoita asiaton viesti
Aavistuksen kärjistettyä, mutta turhan pitkälti myös totta. Ja tuo on tietenkin taktisesti oikein kätevä keino – moraalisesti tietenkin täysin härskiä ja iljettävää oman edun tavoittelua, mutta mitäpä moisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikkein suurin tabu on kasvatus- ja sosiaalihuoltoinstituutioiden naisvaltaisuus ja tämän merkitys nuorten miesten syrjäytymisessä. Tämä korostuu varsinkin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten miesten kohdalla: jokaikinen asiaasi hoitava viranomainen, oli sitten kyse työkkäristä tai sossusta, on nainen.
Oma kokemukseni on se, että naisviranhaltijoilla ei ole mitään käsitystä niistä asioista, joiden kanssa nuoret miehet painiskelevat; eikä ihme, hehän ovat naisia. Erittäin suuri ongelma on myös näiden naisviranhaltijoiden herkkähipiäisyys ja korkea defensoitumisalttius (yleisesti: vaatimus tulla kohdelluksi ”naisina”), joka johtaa asiakassuhteiden konfliktoitumiseen ja mielivaltaiseen vallankäyttöön.
Missään en ole tässä maailmassa oppinut yhtä paljon naisväkivallan olemuksesta kuin ollessani sosiaalihuollon asiakkaana. ”Akoista” ei vaan yksinkertaisesti ole hoitamaan nuorten miesten asioita ja se on yksinomaan heidän omien heikkouksiensa seurausta.
Ilmoita asiaton viesti
Hanna-Kaisa hyvä,
valitettavasti kehoituksesi poikien auttamiseksi ovat turhia. Suomessa johtava poliittinen näkemys on päinvastainen. Suomessa vallitsee feminismiksi kutsuttu vihaliike, jonka perustana on miesten väheksyminen ja halveksunta. Siksi poikien nimenomaan pitää kärsiä ja epäonnistua.
Ilmoita asiaton viesti
No en jaksa olla aivan noin negatiivinen, vaikka feminismin uudet tuulahdukset pääosin löyhkäävätkin pahalta. Ne itseään vielä feministeiksi nimittävät, jotka aidosti ovat vielä tasa-arvon puolella, ovat ihan ok. Mieluusti puhuisin kyllä vain tasa-arvosta, koska koko feminismi käsitteenä on pitkälti pilattu muutamassa viime vuosikymmenessä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni tärkeintä olisi se, että asia (sukupuolittunut syrjäytyminen) tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin. Vasta sitten kun joku asia tai aihe nousee tietoisesti ongelmaksi, siihen aletaan systemaattisesti keksiä ja etsiä ratkaisuja. Niin kauan kun toisen sukupuolen annetaan rauhassa syrjäytyä ja sitä pidetään hyväksyttävänä tai vallitsevana olotilana, mitään muutosta ei ala tapahtua. Itse olen asiaa nostanut esille jo toista kymmentä vuotta. On hienoa, että se alkaa kiinnostaa myös suurempaa yleisöä ja mediaa. Iso peukku sille. Toiveissani olisi, että seuraava maamme hallitus pureutuisi aiheeseen perin juurin. Tutkisi nyt tehtyjen päätösten ja tulevien päätösten sukupuolivaikutukset jo etukäteen. Ottaisi asiakseen laatia poikkileikkaavan poliittisen ohjelman, jolla tämä syrjäytymiskehitys pyrittäisiin pysäyttämään.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen koulutusjärjestelmän tulee välittömästi huomioida tyttöjen ja poikien väliset temperamenttierot koulutuksessa, ks. alla – näin oli jo vuonna 2006, ks. alla:
”Jos koulu ei ymmärrä temperamenttieroja, työelämä menettää monta lahjakkuutta.
Itseluottamus selittää yllättävän paljon suomalaislasten koulumenestyksestä.
Legacy marker
Helsingin yliopiston psykologian laitoksen professori Liisa Keltikangas-Järvinen kertoi viime viikolla Partiosäätiön seminaarissa Helsingissä, että 4 000 oppilaan aineistoon perustuvassa tutkimuksessa itseluottamuksen ja koulumenestyksen välinen riippuvuus oli ennennäkemättömän suuri.
”En ole tavannut missään aiemmassa tutkimuksessa yhtä korkeita korrelaatiokertoimia”, hän totesi.” – – (jatkuu alla)
https://www.talouselama.fi/uutiset/ujostakin-voi-t…
—
2014: – – ”Toisaalta kirjallisuudessa (Young 2011; Fox 2012) on esitetty, että jo valmiiksi taitavat oppilaat kärsivät, jos arviointi painottaa pelkästään kehittymistä. Tämän takia myös oppilaan todellinen taidollinen osaaminen tulee huomioida. Jos laji- ja suorituspainotteisista arviointikriteereistä luovutaan, ongelmaksi nousee myös se, miten arvioida oppilaiden tuntitoimintaa niin, ettei arviointi kohdistu oppilaan temperamenttiin.
Esimerkiksi oppilaan asenteen mittaamiseen ei liene olemassa kovin luotettavaa menetelmää ja erilaisella temperamentilla varustetut oppilaat voivat ilmaista itseään hyvin eri tavoin. Useat kansainväliset tutkijat (Hay & Penney 2009; Annerst edt & Larsson 2010; Georgakis & Wilson 2012; Redelius & Hay 2012) ovat esittäneet, että liikunnassa arviointi kohdistuu liiaksi oppilaan käyttäytymiseen ja persoonallisuuteen, ja opettajien arviointikriteerit ovat epäselviä heille itselleenkin.” – –
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/4296…
—
Hanna-Kaisa, voisitteko ystävällisesti tiedustella Keltikangas-Järviseltä, miten hän muuttaisi nykyistä koulutus- ja arviointijärjestelmää, jotta tyttöjen ja poikien tasoerot tasoittuisivat paremmin? Onko sitä kysytty? Mikä oli vastaus?
Nykyinen oppilasarviointi suosii tyttöjä. Erot tasaantuvat vasta jatko-opiskeluissa, jos pojat siis pääsevät kilpailluille aloituspaikoille.
Ongelma tulee jatkossa vain pahenemaan poikien kannalta, jos jatkokoulutukseen pääsy perustuu pääasiassa ylioppilastodistusten arvosanoihin ja koulutus- ja arviointijärjestelmä on nykyisen kaltainen.
Ilmoita asiaton viesti