Sukupuolittunut syrjäytyminen on Suomen ongelma

Kävin perjantaina pokkaamassa Allianssi ry:n "Nuori toimija- huomionosoituksen" ratkaistaan Suomen suurin ongelma (= nuorten syrjäytyminen) tapahtumassa Allianssitalolla Helsingissä.  Tämä on itselleni erittäin merkittävä tunnustus ja sen kirvoittamana laadin tämän kirjoituksen.

 

Jo vuosia olen nostanut esille sukupuolittunutta syrjäytymistä ja huoltani siitä, että pelkkä pojaksi syntyminen on sinänsä jo syrjäytymisriski Suomessa. Mielestäni mikään maamme hallitus ei ole tähän saakka tarttunut ongelmaan riittävällä intensiteetillä.

 

Me tiedämme esim. että vangeista 90 % on miehiä, miesten keskinäiset terveyserot ovat maassamme huomattavasti suuremmat, kuin naisten vastaavat. Tiedämme myös, että kaikista huonoimmassa sosioekonomisessa asemassa olevat henkilöt ovat maassamme useimmiten miehiä, kuten esimerkiksi asunnottomista suurin osa on miehiä tai itsemurhaan päätyvistä suurin osa on miehiä. Vaille ammatillista koulutusta jäävistä henkilöistä valtaosa on nuoria miehiä ja päiväkodeissa ja kouluissa poikien oppimisvaikeudet jäävät vieläkin liian usein huomiotta. Tämä varmasti korreloi sen kanssa, että esim. 75 % vangeista omaa lukihäiriön, jota ei koskaan havaittu peruskoulun aikana.

Miesten keskinäinen ero terveyden, taloudellisen tilanteen ja yhteiskunnallisen aseman välillä on suurempi, kuin naisten ja miesten väliset tasa-arvoerot. Useimmat tutkimukset kertovat, että syrjäytymiseen voitaisi vaikuttaa jo äitiysneuvolassa, lasten neuvolassa, päivähoidossa ja peruskoulussa, mutta huomioiko järjestelmämme riittävästi sitä, että pelkkä pojaksi syntyminen on suurempi syrjäytymisriski, mitä syntyä tytöksi?

 

Mielestäni meidän on pystyttävä pysäyttämään tällainen yhteiskunnallinen kehitys. Poliittiset päättäjät kunnissa ja valtakunnan tasolla ovat tästä omalta osaltaan vastuussa. Päättäjät luovat yhteiskunnan pelisäännöt ja puitteet missä lapsemme kasvavat. Tiedämme varmasti, että suurenevat ryhmäkoot varhaiskasvatuksesta, peruskoulun kautta toiselle asteelle eivät ainakaan ole ratkaisu tähänkään ongelmaan. Mitä suurempi ryhmä, sen varmemmin yksilölliset ominaisuuden jäävät huomiotta. Katson, että suuren sote-uudistuksen keskellä on tärkeää puolustaa neuvolan ja oppilashuollon resursseja ja panostaa pienempiin ryhmäkokoihin niin kouluissa, kuin päiväkodeissakin. Saumattoman yhteistyön kuntiin jäävien peruspalveluiden ja soteen mahdollisesti siirtyvien palveluiden välillä tulee jatkua. Sitä pitää kehittää.

 

Meillä nuorisotyön kentälläkin voidaan ehkäistä poikien syrjäytymistä. Nuorisotyön oikeanlaista resursointia ei pidä unohtaa, mutta niin nuorisotyön sisällöissä, kuin koulutuksessakin tulisi huomioida entistä terävämmin sukupuolisensitiivinen työ. Tämä ei välttämättä tarkoita perinteistä ”tyttö- ja poikatyötä”, vaan avainasemassa on se, että me nuorten kanssa työskentelevät aikuiset tiedostamme olemassa olevat sukupuolittuneet syrjäytymismekanismit, jotta niitä voidaan ehkäistä.  Osallisuus ja oikeanlainen tekeminen ovat avain asemassa, kun ehkäistään syrjäytymistä. Syrjäytyminen lähtee usein osattomuuden kokemuksesta. kun ei tulla kuulluksi ja koetaan ettei pystytä vaikuttamaan.

 

Kaikessa päätöksenteossa tulisi arvioida sukupuolivaikutukset, myös kenttätyössä asiaa olisi hyvä pitää esillä. Monet tutkimukset ja tilastot kertovat, että pojat ovat tässä yhteiskunnassa haavoittuvammassa asemassa syrjäytymisriskinsä suhteen ja itse ainakin nuorisotyön ammattilaisena toivoisin lisää sellaista tiedolla johtamista, missä me kentällä saisimme lisää eväitä sukupuolivaikutusten arviointiin ja sukupuolittuneen syrjäytymisen ehkäisyyn. Toivoisin sitä meille kuntatason työmyyrille, kuin päättäjille niin kunta-, kuin valtakunnankin tasolla. Muunnetaan kaikki tutkittu tieto ja olemassa olevat tilastot toimintamalleiksi, joilla poikien osallisuuden kokemukset saadaan oman työmme kautta tehtyä vahvemmiksi. Tällaiseen haasteeseen toivoisin Suomen tarttuvat seuraavalla hallituskaudella. Kuka ottaa haasteen vastaan?

hannakaisalahde
Vihreät Kotka
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen vuonna 1974 syntynyt nainen, tytär, äiti ja avovaimo. Koulutukseltani olen kulttuurituottaja YAMK sekä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja.
Toimin Kotkan vihreän valtuustoryhmän toisena edustajana kaupunginhallituksessa. Työskentelen kansanedustaja Hanna Holopaisen poliittisena avustajana eduskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu