*

hannakaisalahde

Suomalaisen juoppouden juuret

 

"Päihdehuollossa pitää olla kattava ja riittävästi resursoitu toimipisteverkko, jotta ongelmien kanssa painivien olisi helppoa hakea apua. Alkoholin ongelmakäyttöön liittyy usein vaikeita mielenterveyden ongelmia, jotka hoidetaan psykiatristen palveluiden piirissä. Usein nämä tahot toimivat kuitenkin täysin erillään, mikä vaikeuttaa näiden ns. kaksoisdiagnoosipotilaiden hoitoa ja heikentää hoidon tuloksia. Paikallisesti on joillain alueilla tätä juopaa pyritty kaventamaan perustamalla päihdeongelmaisille omia psykiatrisia yksiköitä, mutta tällaisen palvelun verkko ei ole kattava. Tätä ongelmien rajapinnalla olevaa toimintaa on lisättävä. Psykiatristen häiriöiden hyvä hoito vähentää päihdeongelmiin joutumisen riskiä, kun taas alkoholin runsas käyttö puolestaan ylläpitää ja pitkittää masennusta. Monipuolinen osaaminen päihdehuollossa on tarpeen myös alkoholin aiheuttamien fyysisten ja sosiaalisten seurauksien huomioimiseksi. Sekakäyttäjien suuri määrä aiheuttaa selkeää lisäkoulutuksen tarvetta koko päihdehuoltoon, koska aineiden yhteisvaikutukset ovat hyvin vaikeasti hallittava kokonaisuus.

Alkoholiongelman yleisyyden takia on keskityttävä erityisesti avohoitopalveluiden riittävään resursointiin ja laadun kehittämiseen. Alkoholiongelman hoitaminen ei saa kärsiä huumehoidon panostuksista. Laitoshoidon tarjoaminen kaikille ei ole mahdollista ja siihen on päädyttävä vain erityistapauksissa. Vertaisryhmätoiminta on todettu tehokkaaksi ja on tarpeellista myös alkoholistien läheisille.

Päihdeongelmaisten hoidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin väestöryhmiin, joiden hoidolla on myös ennaltaehkäisevää vaikutusta, kuten esim. alkoholistiperheisiin, joissa on lapsia. Tämä edellyttää lastensuojelun ja päihdehuollon saumatonta yhteistyötä. Projektiluonteisesti on esimerkiksi raskaana olevia päihdeäitejä alettu tukea systemaattisesti, mutta onnistuakseen ennaltaehkäisevä työ vaatii pysyvyyttä projektiluonteisuuden sijaan.

Päihdeongelmien tunnistamista ja hoitoonohjausta pitää parantaa yleisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa, työterveyshuollossa sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa. Esimerkiksi alkoholin käytön aiheuttamat sairaudet ovat tänä päivänä yksi merkittävimmistä kansanterveysongelmista Suomessa. 15–30% terveydenhuoltoon tulevista hakeutuu hoitoon alkoholin aiheuttamien vaivojen takia, mutta useimmissa tapauksissa alkoholin käyttö peittyy kunniallisempiin nimiin: esimerkiksi päävammoista 70 %, eteisvärinästä 60 % sekä suuri osa verenpaine-, infektio-, vatsa- ja suolistovaivoista on alkoholin aiheuttamaa. Näiden syy-yhteyksien tunnistamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä alkoholi on terveydenhuollollemme merkittävä kustannusrasite.

Arviolta 3-5- prosentilla väestöstä on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö eli ADHD.  Se aiheuttaa normaaliväestöön verrattuna kaksinkertaisen riskin päihteiden väärinkäytölle murrosiästä eteenpäin. Häiriön asianmukainen hoito parantaa yksilön toimintakykyä ja puolittaa riskin, jolloin se laskee samalle tasolle kuin muulla väestöllä.

Huumeriippuvuuden hoidon voimavaroja on lisättävä. Nykyisellään ne eivät riitä tyydyttämään kasvanutta tarvetta ja kysyntää. Tähän ei kannata sekoittaa moralisointia, sillä huumeiden ongelmakäyttäjistä huolehtiminen on kaikkien etu. Sen lisäksi, että käyttäjien elämänlaatu paranee ja inhimillinen kärsimys vähenee, hoitaminen lisää myös yleistä turvallisuutta, kun huumeiden käytöstä johtuva rikollisuus vähenee. Huumeiden käytön leviäminenkin hidastuu kahdesta syystä. Hoitoon päässyt käyttäjä ei enää rahoita omaa huumeiden käyttöään myymällä huumeita, joten hänen ei tarvitse hankkia uusia asiakkaita. Samalla koko järjestäytyneen huumekaupan kannattavuus heikkenee, kun tuottoisia asiakkaita menetetään.

Terveysneuvontapisteiden työ edistää hoitoon hakeutumista madaltamalla kynnystä yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin. Suonensisäisten huumeiden käyttäjien on saatava jatkossakin vaihtaa käytettyjä neuloja, sillä käyttäjistä noin 80 prosentilla on C-hepatiitti. HIV-tartunnoista yli puolet tuli likaisista neuloista ja ruiskuista, ennen kuin neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmat käynnistyivät kunnolla. Tämän jälkeen näiden tartuntojen määrä on laskenut murto-osaan. Terveysneuvontapisteissä annetaan lisäksi neuvontaa ja autetaan hoitoon hakeutumisessa. Neuvontapisteiden tärkeänä tehtävänä on myös kontaktien saaminen ja ylläpitäminen huumeiden ongelmakäyttäjiin. Myös terveyskeskusten tulisi jakaa puhtaita neuloja ja ruiskuja. Tällä hetkellä työ on kolmannen sektorin varassa.

Hoitoresursseja on lisättävä niin, että hoitoon haluava pääsee hoitoon välittömästi. Yleensä ongelmakäyttäjän elämäntilanteessa jonottaminen on täysin mahdotonta. Nuorten kohdalla on kehitettävä varhaisen puuttumisen menetelmiä niin, että päihdekierteessä elävän nuoren tilanteeseen pystytään tarttumaan heti. Pakkohoito on sopiva ratkaisu vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Päihdeäiteihin pitäisi voida soveltaa ns. vapaaehtoista pakkoa. Päihteistä riippuvainen äiti voisi tällöin ennakkoon antaa luvan hoitaa itseään pakolla, vaikka hän vieroitusoireiden ilmaannuttua haluaisikin keskeyttää hoidon.

Resursseja tulee lisätä sekä lääkkeelliseen että lääkkeettömään hoitoon. Saatavilla tulee olla sekä laitos- että avohoitoa ja niiden erilaisia kombinaatioita. Huumeongelmaiset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, joten hoidossa tarvitaan jatkossakin erilaisia hoitomuotoja. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Esimerkiksi lääkkeellinen korvaushoito tulee kyseeseen vain opiaattiriippuvaisilla.

Viime vuosina opiaattiriippuvaisten hoidossa on yleistynyt ns. korvaushoito. Tämä hoitomuoto herätti aluksi kiivasta väittelyä, mutta tutkimukset ovat osoittaneet sen erittäin tulokselliseksi. Korvaushoidossa opiaattien käytön lopettamisesta seuraavia vieroitusoireita torjutaan korvaavilla lääkkeillä, kuten metadonilla ja buprenorfiinilla. Lääkkeet helpottavat vieroitusoireita, mutta niistä ei oikein käytettynä saa sen kaltaista euforian tunnetta, jota huumeista haetaan. Kun vieroitusoireet helpottavat, jää pois tarve hankkia laittomia aineita ja tarve hankkia niihin rahaa huumeiden myynnillä tai omaisuusrikoksilla. Tämä on ensiaskel kohti päihteetöntä elämää. Jotkut joutuvat syömään korvaavia lääkkeitä lopun elämäänsä, mutta pystyvät niiden avulla elämään ns. normaalia elämää.

Buprenorfiinia liikkuu myös laittomassa katukaupassa. On tapauksia, joissa huumeiden käyttö on aloitettu buprenorfiinilla. Yhteiskunnan järjestämästä korvaushoidosta lääkkeitä ei katukauppaan valu, koska lääkkeet on nautittava hoitohenkilöstön valvonnassa. Vaikka buprenorfiinin salakauppa on valitettavaa, se on korvannut markkinoilla heroiinin lähes täysin eikä heroiinikuolemia enää juuri esiinny. Todennäköisesti osa katukaupan markkinoista poistuisi, jos korvaushoitoa olisi riittävästi tarjolla. Julkinen terveydenhuolto pystyy hoitamaan vain noin kymmenesosan avuntarvitsijoista. Katukaupasta huolimatta korvaushoitoja tulisi kehittää siten, että potilaat pystyisivät elämään mahdollisimman tavanomaista elämää. Hoitosuhteen vakiinnuttua potilaiden tulisi voida hankkia lääkettä kerralla viikon tarvetta varten.

Korvaushoidossa päästään parhaaseen tulokseen kun se yhdistetään psykososiaaliseen kuntoutukseen. Varojen ja poliittisen tahdon puuttuessa korvaushoitoa voidaan käytännössä antaa vain hyvin pienelle osalle sitä tarvitsevista. Pullonkaulana on kallis psykososiaalinen kuntoutus. Kuntoutuksen resursseja tulisikin lisätä, ja kuntoutuksen merkitystä korvaushoitoasetuksessa määritellä nykyistä tarkemmin. Resursseja lisäämällä pystyttäisiin saamaan suurempi joukko käyttäjiä korvaushoidon piiriin.

Ylläpitohoito, jossa riippuvuudesta ei edes pyritä pääsemään eroon, tulee kyseeseen esimerkiksi Aidsia sairastavien narkomaanien kohdalla. Ylläpitohoito pitää korvaushoidon tavoin hyväksyä osaksi julkisen terveydenhuollon keinovalikoimaa.

Suomessa tulee siirtyä muissa Pohjoismaissa yleistyneeseen käytäntöön, että lääkkeellisen hoidon piiriin pääsee heti, vaikka psykososiaaliseen kuntoutukseen joutuisikin jonottamaan, sillä ei ole mitään järkeä pakottaa huumeriippuvaista laittomien markkinoiden armoille ja rahoittamaan huumeiden käyttöä rikoksilla ja huumekaupalla.

Vaikka korvaushoito on hyvin tehokasta, se ei ratkaise koko ongelmaa edes opiaattiriippuvaisten kohdalla. Muiden huumeiden käyttäjille korvaushoitoa ei ole edes tarjolla. Huumeriippuvuus on useimmiten vahvasti myös psykososiaalinen ongelma, jonka synty voidaan nähdä biologisten, sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden aikaansaamana. Käyttöä edeltävät usein erilaiset ahdistuneisuus-, tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöt sekä traumaperäiset stressihäiriöt. Nämä ongelmat eivät korjaannu lääkityksellä, vaikka fyysiset oireet tulisivatkin hoidetuksi. Tämän vuoksi tarvitaan myös pitkäkestoista persoonallisuuden eheytymiseen tähtäävää psykososiaalista yhteisöllistä hoitoa. Lääkkeettömän hoidon yleistymisen eräs este on hoidon korkea hinta.

Potilaalle tulee taata riittävän pitkäkestoinen jatkohoito. Ajatus, että huumeriippuvainen voisi nopeassa tahdissa fyysisen riippuvuuden hoidettuaan palata elämään ns. tavallista elämää yhteiskunnassa, on monen kohdalla vieras. Rikollisesta ja päihdekeskeisestä alakulttuurista irrottautuminen sekä uuden ihmissuhde- ja toimintaverkoston rakentaminen vie aikaa sekä vaatii tukea sekä ohjausta."

 

Lainattu teksti oli suora ote Vihreän Liiton vuonna 2003 hyväksytystä päihdeohjelmasta. Sen hyväksymisestä tulee siis pian kuluneeksi 15 vuotta. Olin keväällä 2003 ensimmäistä kertaa osallistumassa Vihreän liiton puoluevaltuuskunnaan kokoukseen Mikkelissä ja tämä oli ensimmäinen ohjelma, jota olin virallisesti hyväksymässä.

Tämä päihdeohjelma löytyy kokonaisuudessaan Vihreiden sivuilta: https://www.vihreat.fi/paihdepoliittinen-ohjelma#1 ja se toden totta vaatii päivittämistä, mutta niin vaatii nykyinen päihdehuoltokin.

Ohjelmasta lainatusta sisllästö huomaa, että monikaan asia ei ole edennyt päihdehuollossa viimeisen neljäntoista vuoden aikana, vaikka tuolloin jo tiedettiin mitä tulisi tehdä tulevaisuudessa.

Suomalaisten alkoholinkäyttö ei ole vähentynyt tuona aikana, eikä alkoholisairaudet tai alkoholisyyt pysyvän työkyvyttömyyden aiheuttajana ole vähentyneet, päin vastoin. Työikäisten miesten yleisin kuolisyy on useilla alueilla nykyään alkoholisyyt ja naisten päihteidenkäyttö on lisääntynyt huomattavasti.

 

Voitaisiko nyt näiden kuntavaalien alla sitoutua siihen, että otamme vakavasti nämä asiat ja satsaamme voimavaroja ehkäisevään päihdetyöhön ja päihdehuoltoon enstistä paremmin? Olen itse ensi kerran ollut kunnallisvaaleissa ehdokkaana Vihreiden listoilla vuonna 2004 Joutsenossa ja nousin valtuustoon 2005. Aikani pyrin nostamaan näitä näkökulmia mukaan kunnalliseen päätöksentekoon niin Joutsenossa, mutta myös Imatralla, mutta nämä ovat asioita, joihin kaikkien poliittisten ryhmien tulisi sitoutua. Uskon, että kaikilla poliittisilla puolueilla olisi intressi tähän. Vasemmistolaisten näkökulmaa tukee se, että päihdehaittojen korjaaminen aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia julkiselle terveydenhuollolle ja sairaanhoidolle, sosiaalihuollolle ja lastensuojelulle sekä vankeinhoidolle. Oikeiston intressinä voisi olla se, että alkoholisyyt maksavat työnantajille suuria summia väliaikaisena ja pysyvänä työkyvyttömyydellä.  Joka tapauksessa huonosti hoidettu päihdehuolto aiheuttaa yhteiskunnalle kuluja ja vähentää veropohjaa. Lisäksi se aiheuttaa välitöntä ja välillistä haittaa päihdeongelmaiselle itselle ja hänen läheisilleen. On edesvastuutonta olla ottamatta asiaa vakavasti.

Meitä vaivaa päihdepolitiikassa myös tietynlainen kaksinaismotralismi. Liekö jäänteitä kieltolain ajoilta vai mistä. Joskus aikoinani opintoihini liittyen sain kunnian lukea hienon teoksen: "Suomalaisen juoppouden juuret - viinan poltosta kieltolain kautta nykypäivään" ja tämä teos avasi silmäni sille, että suolalaiset ovat varsin humalahakuinen kansa ja silloin ei ole mikään ihme, että meillä on verrattain paljon yhteiskunnallisia ongelmia, jotka johtuvat alkoholisyistä.

Niin kauan, kun emme tunnusta omaa  juoppouttamme ääneen edes päättäjien tasolla, toimimme samoin, kuin mahdollistajat alkoholistiperheissä. Vähättelemme, peittelemme, suojelemme ja kaunistelemme juoppojen alkoholin kulutusta, eli omaamme, tämän koko kansan alkoholinkulutusta, emme myöskään kykene ratlkaisemaan päihdehuollon ongelmia.  Olemme kalliissa ja epäinhimillisessä kierteessä kaikki nilkkojamme myöten. Mukaan lukien absolutistit ja kohtuukäyttäjät.

Itse toivoisin, että pystyisimme seuraavalla valtuustokaudella ratkomaan päihdehuoltoon liittyviä käytännön kysymyksiä entistä vahvemmin. Niiden tulee olla näkyvä osa sotea ja kuntiin jääviä hyvinvointia tukevia palveluja. Meillä ei kertakaikkiaan ole varaa tällaiseen mahdollistamiseen. Ei taloudellisesti, muttei terveydellisestikään.

 

Hanna-Kaisa

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Miten blogisti määrittelisi Puheenvuoron säännöissä kielletyn ylipitkän lainauksen?

a) 20 sanaa
b) 100 sanaa
c) 500 sanaa
d) Ylipitkää lainausta ei ole olemassakaan, jos teksti on mielestäni hyvä.

Kohtuullisuus on hyvä ohjenuora, tässäkin asiassa.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Tavallaan se on lainaus, tavallaan ei, koska olen ollut itse ohjelmaa muokkaamassa. Tuossa on kokonaisohjelmasta vain otsikon PÄIHDEHUOLTO alla ollut osio ja kaikki nuo vuonna 2003 esiin nostetut asiat ovat edelleen relevantteja, voisin hyvin kirjoittaa ne tänään. Se siinä juuri olikin pointtina. Päihdehuollon kehittäminen on neljässätoista vuodessa jäänyt lapsipuolen asemaan. Vai oletko erimieltä, kun/ jos luit tekstin? Minusta se on hämmästyttävää. Hämmästyttävää nimenomaan Suomessa, missä päihdehuollon kehittämiselle olisi erittäin otollinen maaperä.

Hanna-Kaisa

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Kiitos, sait närkästykseni haihtumaan ja hymyn huulilleni.

Ikään kuin alkuperäistekstin muokkaamiseen osallistuminen, tai edes sen kirjoittaminen, tarkoittaisi ettei julkaistun tekstin lainaaminen olekaan lainaamista. Ikään kuin ajankohtaisuus olisi syy olla välittämättä alustalle, hyvästä syystä, määritellyistä säännöistä. Ikään kuin puolueen ohjelman tuputtaminen viekkaudella olisi hyväksyttävää, koska mielestäsi asialle olisi otollinen maaperä.

Eihän tässä voi kuin hymyillä, epäuskoisena.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde Vastaus kommenttiin #3

Valitettavasti en tiennyt, että täällä ei saa lainata noin pitkiä lainauksia. Se jos joku ihminen on jossain asiassa tietämätön ja tekee siinä virheen, ei oikeuta ketään toista irvailemaan asialla. Se jos mikä on todella huonoa ja ala-arvoista käytöstä.
Sen alle jää itse aihe ja sen tärkeys. Valitettavasti ihmisillä on nykyään tapana käyttäytyä liian usein sillä tavalla, mikä myös estää hedelmällisen keskustelun tärkeistä aiheista. Se on hyvin surullista.

Toimituksen poiminnat