Sotesoppa ja Imatran murhenäytelmä

Sotesoppaa puretaan mielestäni aivan väärästä päästä, kun keskiöön on nostettu erikoissairaanhoito ja sen sijainti. Samaan aikaan kuin sote-soppaa keitetään erikoissairaanhoito edellä, jäävät lähellä olevat asiat huomaamatta, vaikka juuri niiden äärellä olemme olleet aivan erityisen intensiivisesti ja hyvin  kipeällä tavalla aina  viime viikonlopusta asti.

 

Viime viikonloppuna Imatralla surmattiin kolme naista ravintolan eteen kadulle.  Imatran surmateot koskettivat tavalla tai toisella kaikkia imatralaisia, mutta laajemminkin suomalaisia. Minua ne koskettivat henkilökohtaisesti, koska tunsin kaikki uhrit.

Viime päivinä monien mielessä on pyörinyt kysymykset: Miten tällaista tapahtuu Suomessa? Mikä saa nuoren miehen tarttumaan aseeseen ja ampumaan julkisella paikalla sattumanvaraisesti tuntemattomia ihmisiä?

 

Poliisi on vahvistanut, että kyse ei ole ideologiasta, tai poliittisista motiiveista, vaan syyt ovat mielenterveyteen ja syrjäytymiseen liittyviä.  Poliisi on myös vahvistanut, että tekijän vanhemmat ovat yrittäneet useiata vuosia saada apua omalle nuorelleen näissä edellä mainitusissa haasteissa. Mikä järjestelmässämme on siis vialla, jos kipeimmin apua tarvitsevat eivät sitä tunnu saavan?

 

Maassamme valmistellaan parasta aikaa suurta sote-uudistusta. Sen ympärillä keskustelu tuntuu käyvän vain erikoissairaanhoidon palvelujen ja keskussairaaloiden sijainnin ympärillä. Kukaan ei tunnu olevan järin kiinnostunut perusterveydenhuollosta, sosiaalipalveluiden säilyttämisestä, saati matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden tulevasta kohtalosta, vaikka juuri näiden palvelujen laadun ja sijainnin avulla ehkäistään erikoissairaanhoidon tulevaa tarvetta.

 

Mielen sairauksien hoitamatta jättäminen on ihan yhtä vakava asia, kuin syövän tai leikkausta tarvitsevan lonkan hoitamatta jättäminen. Lisäksi mielenterveyden järkkymisestä kärsii usein henkilön koko lähipiiri. Imatran tragedia osoitti sen, että aina kärsimykset eivät rajoitu vain henkilön lähipiiriin. Joskus, mutta onneksi aniharvoin seuraukset saattavat olla todella kohtalokkaita ja ikäviä, kuten viikonloppuna Imatralla saimme havaita.

Mielisairauksien puhkeamisesta tiedetään, että  niitä  voidaan ehkäistä matalan kynnyksen sosiaali- ja mielenterveyspalveluilla. Mielestäni suuressa sote-uudistuksessa tulisi ehottomasti katse kääntää terveyttä edistävien lähipalvelujen turvaamiseen ja muistaa että sosiaali- ja mielenterveyspalvelutkin ovat erittäin merkittävä ja kiinteä osa niitä.

 

Ihmisen hyvinvointia ja terveyttä edistävien lähipalveluiden asema tulisi turvata sote-uudistuksessa nykyistä vahvemmin ja näkyvämmin, sillä vain niillä voidaan vaikuttaa erikoissairaanhoidon tulevaan tarpeeseen. Painopiste tulee sote-sopassa siirtää entistä vahvemmin  ehkäisevään työhön ja terveydenedistämiseen, jotta yhä harvempi tarvitsisi tulevaisuudessa erikoissairaanhoidon palveluita, jollaisia myös mielen sairauksiin liittyvät hoidot ovat.

 

Hanna-Kaisa

 

Jälkikirjoitus:

 

Lämmin osanotto Tiinan, Katrin ja Annen omaisille, läheisille, ystäville, työtovereille ja kaikille yhdessä sureville. Myötäeloa myös tekijälle, sekä tekijän vanhemmille,  läheisille, ystäville, tovereille. Toivon todella, että tulet saamaan tarvittavaa apua ja hoitoa jo tutkintavankeuden aikana.

Katrin kanssa joskus juttelimme, että kirjoittamalla ja ottamalla kantaa voi kohdata ja lievittää myös omia kielteisiä ja ikäviä tunteita, kuten surua, vihaa,ikävää,  katkeruutta tai hämennystä.  Tätä näkemystä kunnioitan nyt koko sieluni voimalla. Kirjoittaminen ja kantaa ottaminen auttavat, vaikka eivät poistakaan negatiivisia tunteita, eikä menetystä.

Kiitos Katri Sinulle, olit viisas ja valoisa persoona. Kiitos myös Tiinalle hyvästä, positiivisesta ja rakentavasta yhteystöstä Imatran valtuustossa ja Annelle suurkiitos yhteistyöstä erityisesti Ruokolahden työhöni liittyen.

Olette poissa maan päältä, mutta sydämessäni säilytte aina. Koen kiitollisuutta siitä, että olen saanut teidät tuntea. ARVOSTAN!

 

 

hannakaisalahde
Vihreät Kotka
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen vuonna 1974 syntynyt nainen, tytär, äiti ja avovaimo. Koulutukseltani olen kulttuurituottaja YAMK sekä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja.
Toimin Kotkan vihreän valtuustoryhmän toisena edustajana kaupunginhallituksessa. Työskentelen kansanedustaja Hanna Holopaisen poliittisena avustajana eduskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu