*

hannakaisalahde

Sotesoppa ja Imatran murhenäytelmä

Sotesoppaa puretaan mielestäni aivan väärästä päästä, kun keskiöön on nostettu erikoissairaanhoito ja sen sijainti. Samaan aikaan kuin sote-soppaa keitetään erikoissairaanhoito edellä, jäävät lähellä olevat asiat huomaamatta, vaikka juuri niiden äärellä olemme olleet aivan erityisen intensiivisesti ja hyvin  kipeällä tavalla aina  viime viikonlopusta asti.

 

Viime viikonloppuna Imatralla surmattiin kolme naista ravintolan eteen kadulle.  Imatran surmateot koskettivat tavalla tai toisella kaikkia imatralaisia, mutta laajemminkin suomalaisia. Minua ne koskettivat henkilökohtaisesti, koska tunsin kaikki uhrit.

Viime päivinä monien mielessä on pyörinyt kysymykset: Miten tällaista tapahtuu Suomessa? Mikä saa nuoren miehen tarttumaan aseeseen ja ampumaan julkisella paikalla sattumanvaraisesti tuntemattomia ihmisiä?

 

Poliisi on vahvistanut, että kyse ei ole ideologiasta, tai poliittisista motiiveista, vaan syyt ovat mielenterveyteen ja syrjäytymiseen liittyviä.  Poliisi on myös vahvistanut, että tekijän vanhemmat ovat yrittäneet useiata vuosia saada apua omalle nuorelleen näissä edellä mainitusissa haasteissa. Mikä järjestelmässämme on siis vialla, jos kipeimmin apua tarvitsevat eivät sitä tunnu saavan?

 

Maassamme valmistellaan parasta aikaa suurta sote-uudistusta. Sen ympärillä keskustelu tuntuu käyvän vain erikoissairaanhoidon palvelujen ja keskussairaaloiden sijainnin ympärillä. Kukaan ei tunnu olevan järin kiinnostunut perusterveydenhuollosta, sosiaalipalveluiden säilyttämisestä, saati matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden tulevasta kohtalosta, vaikka juuri näiden palvelujen laadun ja sijainnin avulla ehkäistään erikoissairaanhoidon tulevaa tarvetta.

 

Mielen sairauksien hoitamatta jättäminen on ihan yhtä vakava asia, kuin syövän tai leikkausta tarvitsevan lonkan hoitamatta jättäminen. Lisäksi mielenterveyden järkkymisestä kärsii usein henkilön koko lähipiiri. Imatran tragedia osoitti sen, että aina kärsimykset eivät rajoitu vain henkilön lähipiiriin. Joskus, mutta onneksi aniharvoin seuraukset saattavat olla todella kohtalokkaita ja ikäviä, kuten viikonloppuna Imatralla saimme havaita.

Mielisairauksien puhkeamisesta tiedetään, että  niitä  voidaan ehkäistä matalan kynnyksen sosiaali- ja mielenterveyspalveluilla. Mielestäni suuressa sote-uudistuksessa tulisi ehottomasti katse kääntää terveyttä edistävien lähipalvelujen turvaamiseen ja muistaa että sosiaali- ja mielenterveyspalvelutkin ovat erittäin merkittävä ja kiinteä osa niitä.

 

Ihmisen hyvinvointia ja terveyttä edistävien lähipalveluiden asema tulisi turvata sote-uudistuksessa nykyistä vahvemmin ja näkyvämmin, sillä vain niillä voidaan vaikuttaa erikoissairaanhoidon tulevaan tarpeeseen. Painopiste tulee sote-sopassa siirtää entistä vahvemmin  ehkäisevään työhön ja terveydenedistämiseen, jotta yhä harvempi tarvitsisi tulevaisuudessa erikoissairaanhoidon palveluita, jollaisia myös mielen sairauksiin liittyvät hoidot ovat.

 

Hanna-Kaisa

 

Jälkikirjoitus:

 

Lämmin osanotto Tiinan, Katrin ja Annen omaisille, läheisille, ystäville, työtovereille ja kaikille yhdessä sureville. Myötäeloa myös tekijälle, sekä tekijän vanhemmille,  läheisille, ystäville, tovereille. Toivon todella, että tulet saamaan tarvittavaa apua ja hoitoa jo tutkintavankeuden aikana.

Katrin kanssa joskus juttelimme, että kirjoittamalla ja ottamalla kantaa voi kohdata ja lievittää myös omia kielteisiä ja ikäviä tunteita, kuten surua, vihaa,ikävää,  katkeruutta tai hämennystä.  Tätä näkemystä kunnioitan nyt koko sieluni voimalla. Kirjoittaminen ja kantaa ottaminen auttavat, vaikka eivät poistakaan negatiivisia tunteita, eikä menetystä.

Kiitos Katri Sinulle, olit viisas ja valoisa persoona. Kiitos myös Tiinalle hyvästä, positiivisesta ja rakentavasta yhteystöstä Imatran valtuustossa ja Annelle suurkiitos yhteistyöstä erityisesti Ruokolahden työhöni liittyen.

Olette poissa maan päältä, mutta sydämessäni säilytte aina. Koen kiitollisuutta siitä, että olen saanut teidät tuntea. ARVOSTAN!

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Sydämessä on suru näiden perheiden kanssa jotka menettivät äidit Joulun alla.

Suru myös tämän nuoren miehen vuoksi sillä hän myös menetti "elämänsä". Suru hänen läheisiensä puolesta.

Miksi yhteiskunta hylkää kaikkein heikoimpansa, jolloin ajaudumme tällaisiin ääritapauksiin?

Miksi Uusi Suomi ei nosta kirjoitustasi esiin sillä se on hyvä ja todella tärkeä?

Käyttäjän HenriJrvi kuva
Henri Järvi

Poliitikot ovat kiinnostuneita vain heitä itseään hyödyttävistä asioista. Rusakkokin oli heti leimaamassa teko hyökkäykseksi yhteiskuntaa kohtaan, vainoharhaa, vaikka todellisuudessä yhteiskunta oli hyökännyt ensin tekijää kohtaa jättäen hänet ilman hoitoa josta pallo oli sitten tullut takaisin. Eli pätee vanha totuus eli minkä yhteiskunta yrittää jättää taakseen, sen kansalainen edestään löytää.

Käyttäjän HenriJrvi kuva
Henri Järvi

Ministeri Risikko: Selvitettävä tasan tarkkaan oliko Imatran surmaajalla poliittista motiivia
KOTIMAA4.12 Aamulehti

Eli kun hän sanoo että teko on hyökkäys yhteiskuntaa kohtaa ajattelee hän niin että vallanpitäjät on ovat yhteiskunta eivät muut.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Mielisairauksien puhkeamisesta tiedetään, että niitä voidaan ehkäistä matalan kynnyksen sosiaali- ja mielenterveyspalveluilla."

Annatko viitetiedot tutkimuksesta, jossa tällainen johtopäätös tehdään, kiitos.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

En osaa nimetä yhtä tutkimusta, mutta tästä on useissa yhteyksissä keskusteltu ja siitä on näyttöä mm. kehityspsykologian viitekehyksessä. Vaikka henkilöllä olisi monia riskitekijöitä, suojaavien tekijöiden summa voi olla se ettei sairaus koskaan puhkea. Suojaava tekijöitä on mm. kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemukset, vertaistuki ja oikea aikainen aloitus avun saannissa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jos mielisairauksilla tarkoitetaan psykoottisia häiriöitä, niiden ennaltaehkäisyä (primaaripreventiota) on pitkään tutkittu mm. Australiassa, jossa on perustettu tähän vaativaan ja korkeaa ammattitaitoa edellyttävään työhön erikoistuneita yksiköitä.

Näiden käytännössä ihanteellisissa olosuhteissa työskentelevien yksiköiden avullakaan ei pystytä kattavasti estämään uusien psykoosien puhkeamista, vaikka paljon tietoa onkin kertynyt riskitekijöistä ja mm. psyykkisistä oireista, jotka saattavat antaa viitteitä yksilön mahdollisesta psykoosialttiudesta tai voivat olla ennakko-oireita tai sairauden riskivaihetta. Silti, osa löydöksistä on vääriä positiivisia myöhemmin puhkeavan sairauden suhteen, mikä aiheuttaa eettisen ongelman mm. antipsykoottisen lääkehoidon käyttämiselle ennen kuin kliinistä psykoosia on varsinaisesti diagnosoitu. Mistään tieteellisestä läpimurrosta psykoosien ennaltaehkäisyssä ei siten voida puhua, vielä vähemmän tehokkaiksi osoitetuista primaariprevention menetelmistä.

On monimutkaisen ilmiön yliyksinkertaistamista olettaa, että ylimalkainen kuulluksi tai hyväksytyksi tuleminen, vertaistuki tai avun (jonka täsmällistä luonnetta ei tiedetä, jotta se olisi oikeasti vaikuttava) tarjoaminen oikea-aikaisesti (mistä ei ole vakiintunutta suositusta) riittäisivät psykoosien primaaripreventioon, vaikka mistään myönteisestä elämässä ei tietenkään ole haittaa, kuten paremmista sosiaalisista olosuhteista.

Jo puhjenneen psykoosisairauden uusiutumisen ehkäisystä (sekundaaripreventio) on sen sijaan vahvaa näyttöä, ja siinä nykykäsityksen mukaan optimaalinen hoitolinjaus käsittää sekä lääkkeellisen että psykoterapeuttisen hoidon. Tämä kuitenkin edellyttää, että on kyetty luomaan ja ylläpitämään toimiva hoitosuhde yhteistyössä mielenterveysongelmasta kärsivän kanssa.

Psykoterapia on pitkää koulutusta edellyttävää määrätietoista ammatillista toimintaa, ei mitä tahansa jutustelua eikä pelkkää myötäelämistä ja tukemista. Ei pidä luoda sellaista mielikuvaa, että tarjoamalla yleisesti vain paljon helposti tavoitettavaa matalan kynnyksen vastaanottoaikaa ja oven käydessä tiuhaan voidaan vaikuttaa suotuisasti väestön mielenterveyteen annostelemalla "sote-soppaa" liukuhihnalta mahdollisimman monelle mahdollisimman halvalla yksikköhinnalla. Kyse on ennen kaikkea palvelun laadusta eikä määrästä, ja perusterveydenhuollosta erikoistuneeseen yksilöllisesti räätälöityyn asiantuntevaan hoitoon ohjauksen merkitys korostuu etenkin nuoren henkilön ensipsykoosin tapauksessa.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Erittäin aiantunteva kommentti asiantuntijalta.

Sepä juuri ongelma onkin, ahdistunut ihminen ei löydä apua. Ei ole "matalankynnyksen" paikkoja ja asiantuntijoita joihin voisi turvautua.

Viimeisessä hädässä esim. vanhemmat vie nuorensa terveyskeskuslääkärille, joka antaa lääkereseptin, mutta yhteiskunnan resusseilla ei psykiatrisiin hoitoihin pääse. Yksityiset palvelut ovat niin kalliit, ettei ihan jokainen niitä pysty kustantamaan.
Ja taas havahdumme Imatran kaltaisiin tapahtumiin.

Mielestäni blogisti kirjoituksessaan herätti ajattelemaan, että Sotessa ei saa unohtaa mieleltään sairastuvia ihmisiä.
Jaan hänen huolensa.

Käyttäjän hrautomaki kuva
Hannu Rautomäki

"Poliisi on vahvistanut, että kyse ei ole ideologiasta, tai poliittisista motiiveista, vaan syyt ovat mielenterveyteen ja syrjäytymiseen liittyviä. Poliisi on myös vahvistanut, että tekijän vanhemmat ovat yrittäneet useiata vuosia saada apua omalle nuorelleen näissä edellä mainitusissa haasteissa."

Lipposen hallitus tunnetusti leikkasi mielenterveyshoitopaikat Suomessa puoleen, ja sille tasolle ne myös jätettiin. Eli mielenterveyslaitoshoidon kynnystä nostettiin rajusti, vaikka monille avohoito on täysin riittämätön.
Vastaavia yksittäisiä henkirikoksia eräänlaisena äärimmäisenä avunhuutona on nähty ennenkin, ja ikävä kyllä tullaan näkemään jatkossakin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Säästäminen" psykiatrisesta hoidosta käy kalliiksi monessakin mielessä.

Käyttäjän MajlisLahtinen kuva
Majlis Lahtinen

Kyllä taas löydetään vaikka mitä syitä pojan teoista kun oikea syy löytyy kodeissä,,.Nykyisin ei poijilla ole arvoa kotona,jos on tyttöjä myös kotona..On se aika suuri suru,että pojat ei näe isänsä kotona,joka olisi poijille hyvin tärkeä,vaan naiset kasvattaa poikia,suurin osa naisista on 'yh'äitejä,jolle pojat ei ole tärkeitä,vaan tyttöjä hoivataan ja rakastetään,ja poika voi vaan katsoa kuin vähän hänestä välitetään..Eikös se ole väärin,että vain naiset saa kasvattaa poikia,mutta ei isät..Erossa pitäisi pojat jäädä isille aina,,Lyön vetoa että isä on parempi kasvattaja,missä poikien on parenpi arvoisia kuin naisten luona,jos poijat saisi kasvaa isänsä luona, olla isien kanssa,ei tapahtuisi näitä juttuja..Älä aina vetoa siihen että ovat mielisairaita,kun ei kukaan hänestä piittaa,hän päättää tehdä jotain että hänetkin huomattaisi,kostaa varsinkin naisille,joka saattaa olla syynä hänen elämänsä turhamaisuuteen..Parhaillaan ollaan tuhoamassa poikien ja miesten elämän,Edenin Evan tavoin,.Eivät nämä kaikki pojat ole mielisairaita,vaan katkeria ja isän kaipuuta,turhamaisia...Mikä on syy tähän,mieti sitä....

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ahdistuneisuus ja katkeruus, avuttomuus ruokkivat vihaa ja kun tällaiseen tekoon ryhtyy on päässä "naksahtanut".
Yllättävän suoraan pistät syyn äidin harteille. Vaikea tunnistaa tuota kovin yleisenä äidin ja pojan suhteena. En pysty edes kuvitelemaan miten raskasta taakkaa pojan äiti kantaa tällaisen tapahtuman sattuessa

Tietysti Isä on poikalapselle tärkeä kasvatteja.

Kaikesta huolimatta, tärkeintä, että pojille pystytään antamaan apua tarpeeksi ajoissa.

Yhteiskunnan TÄYTYY herätä käsittelemään tätä asia muulloinkin, kun surupuheissa järkyttävien tapahtumien jälkeen.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Ymmärrykseni mukaan tällä nuorella miehellä on ihan normaalit kotiolot sekä normaalit vanhemmat. Poliisit ovat tutkinnassa todenneet että teon syyt ovat syrjäytymiseen ja mielenterveyteen liittyviä, joihin vanhemmat ovat yrittäneet saada lapselleen apua.

On aika pelottavaa yleistämistä tuo mitä kirjoitit. Ei omakaan 23 vuotias poikani, joka kävi tekijän kanssa samaa amista ja on asunut kanssani, eikä isänsä kanssa 7 kk ikäisestä lähtien kulje öisin hirvikiväärin kanssa ampumassa vieraita ihmisiä. Ei siksi että on äidin kasvattama eikä siksukään että isoisällä olisi hirvikivääri lukkokaapissa saatavilla. Kyllä sellaista tehdäkseen mielen on täytynyt järkkyä ensin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mielenterveyden häiriöt ovat syiltään yleensä monitekijäisiä, alkaen perintötekijöistä ja varhaislapsuuden kehitysympäristöstä myöhempiin stressi- ja traumakokemuksiin.

Kiinnostuneille pohjatiedoksi suosittelen hakusanalla "psykoosi" löytyviä Terveyskirjaston artikkeleita.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Hyvä kirjoitus. Tällaistenkin tapausten korjaamisen voi aloittaa yhteiskunnan perusrakenteiden huoltamisesta. Kannatan kyllä tiukkaa talouskuria, mutta leikkaisin aivan muualta kuin koko yhteiskuntaamme koossa pitävistä peruspalveluista.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Tässä kohtaa emme kuitenkaan pysty määrittämään oliko tekijä psykoosissa tai oliko hänellä muu mielen sairaudeksi diaknosoitava häiriö. 2013 tehdyn mielentilatutkimuksen mukaan silloin ei ollut, mutta oikeustutkimuslaitoksen asiantuntijan mukaan tekijälle todennäköisesti tehdään nyt uusi mielentilatutkimus. Sen sijaan uskon vakaasti että tuollaisen teon tehtyään ihmisen mieli viimeistään järkkyy, kunhan hän ensin ymmärtää ja hyväksyy mitä on tehnyt. Tästä syystä toivon että hän saa jo tutkintavankeuden aikana tarvittavaa apua ja tukea sekä hoitoa, mutta valitettavasti vankilassa työskennelleenä en ihan sataprosenttisesti usko tähän, vaikka toivoisinkin että vankeinhoito on kehittynyt viimeisen kolmentoista vuoden aikana.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

"Viime päivinä monien mielessä on pyörinyt kysymykset: Miten tällaista tapahtuu Suomessa? Mikä saa nuoren miehen tarttumaan aseeseen ja ampumaan julkisella paikalla sattumanvaraisesti tuntemattomia ihmisiä?"

Koko SOTE-budjetti voidaan panna ennalta ehkäisevään ja takautuvaan mielenterveyden hoitoon, ja silti ei voida estää yksittäistä surmaa tapahtumasta.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Tuolla periaatteella koko ennaltaestävä työ olisi turhaa. Sen voisi siivota kokonaan pois. Valitettavasti tai onneksi en itse ole vielä niin kyyninen. Syrjäytymistä pitää ehkäistä ja mielenterveyttä tukea. Ei jokainen nuori jonka mieli järkkyy muutu surmaajaksi. He ovat onneksi harvassa mutta jokaisen tukemiseksi ja tällaisten tregedioiden ehkäisemiseksi tulee tehdä kaikki voitava yhteiskunnan joka tasolla.

Toimituksen poiminnat