*

hannakaisalahde

Pieni inhimmillinen tarina uusköyhyydestä

Eilen julkaistiin uusi hallitusohjelma, mutta en ala sitä nyt yksityiskohtaisesti arvostella, sillä sitä ovat kaikki muut ehtineet tehdä jo riittävästi. Sen sijaan kerron teille pienen, inhimmillisen tarinan uusköyhyydestä. Vaikka yhteiskuntasopimuksen pohjaksi, ellei muuten. 

Palaan vuoteen 2013. Olin aloittamassa toista vuotta projektissa, jossa olin toisella paikkakunnalla unelmatyössä. Omakotitaloni täällä Imatralla oli vuokralla ja vuokralaisillani oli määräaikainen vuokrasopimus talooni vuoden 2013 loppuun saakka. Asuin itse vuokralla tyttäreni kanssa Joensuun keskustassa. Olin etukäteen sopinut verottajan kanssa veroasiat niin, ettei mätkyjä pitäisi tulla. Oloni oli varsin turvallinen, niin taloudellisesti, kuin muutoinkin. 

 

Yllättäin tammikuussa 2013 kuulin sairastavani syöpää. Minut oli leikattu jo kerran joulukuussa 2011, mutta kaiken piti olla kunnossa. Elämä muuttui kertaheitolla. Koska asuin työni vuoksi toisella paikkakunnalla, mutta olin Imatralla kirjoilla, syöpähoitoni tapahtuivat Lappeenrannassa. Tyttäreni kävi peruskoulua Joensuussa. Yhteiskunnalta emme saaneet apua tai tukea siihen, kuinka arkemme organisoimme. Onneksi sukulaiset pystyivät auttamaan. Osa hoiti minua hoitojeni jälkeisen 4-5 vuorokauden solukuoleman ajan Lappeenrannan päässä ja aina joku pääsi siksi ajaksi (viikko) Joensuuhun tyttäreni kanssa olemaan, jotta hänen koulunkäyntinsä ei häiriintynyt. 

 

Heinäkuussa 2013 minulle selvisi että sairaslomani jatkuu vuoden loppuun, jolloin määräaikainen työni Joensuussa päättyi. Minulla oli vielä pari sytostaattihoitokertaa jäljellä. Muutin Imatralle määräaikaisesti vuokralle tuttavani äidin omistamaan omakotitaloon elokuussa 2013, jotta tyttäreni voisi palata omaan kouluunsa heti lukukauden alusta ja sukulaisten ei tarvinnut taipua niin mahdottomiin suorituksiin tukeakseen meitä, kun olisimme molemmat lähellä sairaalaa, jossa hoitoni annettiin. Sain asunnon lennosta ja jouduin kuukauden maksamaan vuokraa kahteen eri osoitteeseen. Siitä vielä selvisin. 

 

Lokakuussa sain viimeisen sytostaattihoitoni. Vuokralaiseni ilmoittivat, että olisivat valmiita muuttamaan pois talostani lokakuun lopussa, koska saisivat asunnon. Oma taloni vapautui ja suostuin siihen, että he muuttivat pois aikaisemmin. Olin jälleen kahden asunnon loukussa. Veronpalautukset ja Joensuun työpaikan lomarahat pelastivat taloutemme. En ymmärtänyt ilmoittaa vesilaitokselle, että muutin omaan talooni takaisin lokakuun lopussa. Aluksi kävin tekemässä täällä vain remonttia, mutta lopulta huomasin, että asutaan mieluummi  omassa kotona, kuin vuokra-asunnossa. Myöhemmin huomasin, että se oli vakava virhe. 

 

Paranin ja pääsin naapuripaikkakunnalle töihin heti sairaslomani päätyttyä tammikuussa 2014. Palkka ei ollut kaksinen, mutta normaalin kunta-alan palkkatason mukainen. Pärjäiltiin joten kuten. Joitain sairaalalaskurästejä oli kertynyt ja sain niitä pikkuhiljaa kurottua kiinni. Elämä näytti pikkuhiljaa normalisoituvan pitkän sairasloman jälkeen omaan kotiimme.

 

Sitten sain verotuspäätöksen vuodelta 2013. Sen mukaan sain veromätkyjä liki 900. Heti perään rävähti vesilaskun tasauslasku, jonka summana oli vajaa 800 Euroa. Talvikuukaudet omassa talossani yllättivät. Pahimmillaan sähkölaskut kipusivat liki 350 Euroon kuussa. Aloin olla suoraan sanottuna kusessa. Palkasta käteen jäävä summa ei riittänyt laskuihin. Piti jättää ruokatahaa ja bensarahaa useita satoja Euroja kuussa, jotta pystyin hoitamaan työni. Aloin olla kuukauden tai kaksi jäljessä laskuissani. Osa meni perintään. Kiinteistöverot menivät ulosottoon, mistä sain ne sopimalla hoidettua. Välillä meillä oli puhelinliittymät kiinni, välillä nettiyhteys poikki, välillä ajelin autoverottomalla autolla töihin. Se oli nöyryyttävää. 

 

Viimeinen niitti tuli toissapäivänä. Vesilaitos sulki talostamme vesiliittymän makamattomien vesilaksujen vuoksi. Vaikka maksoin vesilaskuja sen mitä taloudellinen tilanteeni antoi myöten, niin vaan tapahtui. Palkastani käteen jäävä osuus kun riittää nippa nappa peruslaskuista selviytymiseen, mutta mihinkään ylimäätäiseen se ei riitä, jos aion käydä toisella paikkakunnalla töissä ja aiomme syödä. 

 

Toimeentulotiukea tai mitään muitakaan yhtiskunnan tukia emme saa, koska olen töissä ja tuloni ovat "liian suuret." Ajatuskin tuntuu naurettavalta. Miten tuloni voivat olla liian suuret, jos ne eivät riitä niihin kuluihin, joita elämisestä koituu. Omassa tapauksessani lasken elämiseemme koituviin kuluihin myös sairastumisestani koituneet kulut, tippumiseni palkalta sairaspäivärahalle, sairauden aiheuttamat veromätkyt, sekä Jonensuusta Imatralle muutosta koituneet kulut kaikkinensa. Ne eivät ehkä mahdu normeihin, mutta ne ovat kaikki kuuluneet minun elämääni. 

 

On järkyttävää huomata olevansa kokoaikaisessa työssä käyvä köyhä. Köyhä, joka omistaa omakotitalon. Yksinhuoltaja, joka elättää teini-ikäistä lastaan lapsiköyhyydessä. Koen olevani nykytermein uuskäyhä. 

 

En ole valinnut sairastuvani syöpään, kun lähdin toiselle paikkakunnalle töihin, työttömyysuhkaa karkuun. Silti sain mätkyjä, kun suunnitellusta poiketen olin vuoden 2013 sairaslomalla ja verosuunnittelumme petti. En ole valinnut saavani lisävesilaskua. Oikeastaan en ole valinnut muuta, kuin muuttaa työpaikkakunnaltani takaisin kotipaikkakunnalleni, missä syöpääni hoidettiin, kun varmistui, että sairaslomani jatkuu työsuhteen päättymiseen asti ja sen, että annoin vuokralaisperheelle luvan muuttaa ulos talostani, heti kun saivat itselleen asunnon. Ne olivat yhteiskuntanormien mukaan vakavia virheitä. Ne sotkivat talouteni pikku hiljaa parissa vuodessa.

 

Välillä jään kiinni siitä, että mietin oliko siinä mitään mieltä, että paranin. Sellaiset ajatukset onneksi väistyvät nopeasti. Muistan miten arvokas lahja elämä on kuukausia jatkuneen pelon ja taistelun jälkeen. Minulla on elämä, jota kaikesta huolimatta rakastan ja arvostan.  Ajattelen mieluummin, että onneksi näin kävi kesällä. Talossani on pihakaivo ja pihasauna ja vaikkei kaivovettä voikaan juoda, sitä voi lämmittää saunalla tiskivedeksi ja saunassa voi peseytyä. Ollaan vähän niin kuin kesämökillä. Kesän aikana saan kyllä vesilaskuni kurottua kiinni. Tilanne ei ole ikuinen. 

 

Sen sijaan, jos joku vielä kerran lausuu, että kaikkien pitää osallistua säästötalkoisiin, tai kunta-alalla tarvitaan palkkamalttia, niin silloin saatan vaikka hermostua. Sopii tulla edes muutamaksi viikoksi kokeilemaan minun auvoista yksinhuoltajan arkeani, niin saattaa turvattua elämää viettävän kanssakulkijan silmät ja mieli hieman alkaa avautua. Olen omistanut talon vajaat 6 vuotta. Sinä aikana vain pankkilainan korkotaso on säilynyt samana, mutta sähkölaskun hinta on noussit liki kolmasosan ja vesilaskut ovat nousseet  ainakin 18%. Vakuutusmaksujen nousu on ollut kymmenen prosentin luokkaa. Kiinteistövero ja jätemaksut ovat niin ikään nousseet.  Bensan hinnan noususua en osaa edes arvioida. Sen sijaan palkkataso on koko ajan säilynyt kunta-alalla lähes samana. Se ei ole oikein, vaikken olisi syöpään koskaan sairastunutkaan. 

 

Itse en erityisemmin vingu,enkä valita. En syyllistä itseäni, enkä jahtaa syyllisiä.  Tyydyn vaan toteamaan, että näin kävi ja tässä nyt ollaan. Tiedostan, että näin voi käydä kelle tahansa, joka sairastuu. Enkä häpeä myöntää, että olen uusköyhyysloukussa. Superpositiivinen kun olen, uskon silti siihen, että asioilla on aina taipumus järjestyä. Niin tapahtuu nytkin. Ironistisesti irvistäen uskallan tunnustaa, että minä olen työssäkäyvä uusköyhä ja tiedän, että meitä on tuhansia. Kaikkien ei sentäs tarvitse sairastua syöpään tullakseen kaltaisekseni. Usein riittää joku vähän pienempikin seikka, joka heittää taloudn hetkeksi epätasapainoon. 

 

Minusta jokaisen tulisi muistaa, että kukaan ei valitse olla köyhä.  Köyhyys on ikävää ja stressaavaa. Tässä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Tällaiseen  tilanteeseen usen ajaudutaan jonkun inhimillisen syyn takia. 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Hyvä kirjoitus!
Tosin kaikki eivät pääse ajoissa hoitoon Lappeenrannassa tänä päivänä.
Jos haluat lisätietoja - s-postiosoitteeni löytyy profiilistani.

Henry

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Hei ja kiitos. Kuulostaa pelottavalta tuo Lappeenrannan tilanne nykyään!
En löytänyt sähköpostiosoitettasi. :/

Matias Härkönen

Tiedän tarkalleen mistä puhut, mutta yhtä asiaa tarinassa en ymmärrä. Miksi asunto ei ole myynnissä?

Hyvin harvalla "uusköyhälläkään" on varaa asua kahdestaan omakotitalossa. Eikä talo nyt ihan pienikään voi olla, jos sähkölaskut on 350€/kk?

Ikäviä tapauksia kaiken kaikkiaan ja jonkinlaista joustoa toivoisi jokaisen kohdalla varsinkin sairaustapausten kohdalla, mutta missä menee ihmisen oman vastuun ja yhteiskunnan vastuun raja? Pitäisikö esim. yhteiskunnantukea saada siihen, että lyhentää omakotitalon lainaa eikä halua muuttaa pienempään?

Kaikkea hyvää kuitenkin. Tarkoitukseni ei ole "veetuilla" vaan pohtia näitä asioita laajemmasta näkökulmasta.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Talo ei ole myynnissä, koska se sijaitsee Imatralla. Sitä on toki yritetty joskus myydä, mutta se on sähkö-ja puulämmitteinen rintamamiestalo, jossa ei ole sisäsaunaa. Täällä ei liiku "laman" aikana asunnot, saati omakotitalot. Tällaista taloa on vaikea myydä.

Itseasiassa asuntolainan hinnalla emme saisi tästäkään kaupungista kohtuullista vuokra-asuntoa. Täällä talot ovat halpoja, suhteessa vuokraan.

Viimeemmäksi päädyin kuitenkin siihen ajjatukseen, että en myy taloani vain siksi, että sairastuin kerran syöpään ja velkaannuin siksi, kun elämä ei mennyt niin kuin olin suunnitellut ja yhteiskunnan kanssa "sopinut". Se olisi sama, kuin antaisin periksi syövälle.

Ajattelen että tilanne on väliaikainen. Kun saan kasaan 2500 Euroa, saan nuo roikkuvat velat pois ja elämä voi jatkua, jos asuisen kustannukset eivät jatka nousuaan samaan tahtiin, tai palkka nousee suhteessa niihin.

Matias Härkönen

Oikea asenne. Kun summista ei ollut puhetta, niin vaikea tietää missä laajuudessa tuo ongelma kulkee, mutta tuosta selviät varmasti.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde Vastaus kommenttiin #8

Rästissä olevia velvotteita on suunilleen sen 2500 Euroa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Hyvin harvalla "uusköyhälläkään" on varaa asua kahdestaan omakotitalossa."

Minä ymärrän, maksetussa omakotitalossa on halvempi asua kuin vuokralla toisen omistamassa asunnossa. Omassa talossa asuu käytännössä lähes lämmittämisen hinnalla. Tuossa talossa kylläkin sähkölämmitys maksaa maltaita.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Miksi asunto ei ole myynnissä?"

Ei tullut mieleen se tosiseikka, että suurimmassa osassa Suomea omakotitalolla ei ole muuta kuin tunnearvoa. Katsokaapa asuntojen myyntihintoja suurimpien taajama-alueiden ulkopuolella.

Helsinki lähialueineen muodostaa järjettömän hintakuplan, joka vääristää asuntomarkkinoita.

Kepulandiasta asumiskelpoisen ja homeettoman omakotitalon saa jopa alle 50 000 eurolla. Kerrostaloista jopa kymppitonnilla.

En takerru yksittäisen asunnon sijaintiin.

Myyminen ei kuitenkaan välttämättä parantaisi tilannetta, vaan saattaisi jopa pahentaa sitä, kuten Makkonen jo totesikin.

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Myymisessä olisi omat riskinsä. Mistä saada edulinen vuokra-asunto, rahaa myynti-ilmoitukseen, kiinteistönvälityspalkkioon, mahdollisen vuokra-asunnon takuuvuokriin (1-3 kk), muuttoautoon, jätelavaan, jätteen luovutukseen jne. Ei nää jutut oo niin yksinkertaisia. Pakko uskoa, että tilanne on vaan väliaikainen.

Raili Suomi

Hyvä kirjoitus ja niin lähellä omaa tarinaani, vaikka se odottamaton ei olekaan syöpään sairastuminen. Haluan kommentoida tuota talon myyntiä nopeana ratkaisuna ahdingon helpottamiseksi; kuinka nopeasti luulette, että vanhan omakotitalon saa myydyksi? Naapurimme täällä metsänkeskellä on nyt myynyt taloaan vuoden päivät, tuloksella 5 näyttöä eikä yhtään tarjousta. Miten voidaan perustella, että myy omistamasi koti, että saat itsellesi ja lapsillesi ruokaa ja että pystyisit maksamaan kuukausittaiset sähkö-, vesi- yms. laskut, kun kukaan ei ole kiinnostunut talostasi. Ja vaikka olisi kiinnostunutkin, ei sitä päivässä myydä, ei edes Helsingin keskustassa. Lapsille on turha sanoa, että olkaa syömättä nyt vuosi, niin kyllä te sitten ehkä ruokaa saatte kun talo on myyty. Ja lisäksi tulee ne kaikki lisäkustannukset, mistä Hanna-Kaisa tuossa jo mainitsikin.

Minulla on lisäksi sellainen ylellisyystuote, kuin oma auto. Sen voisin tietenkin myydä, jolloin päivittäisen 110 kilometrin koulumatkan taittaisin polkupyörällä, kun niitä kuuluisia joukkoliikennevälineitä ei ole. Tiet ovat kyllä sen verran surkeassa kunnossa, että saisinko yhteiskunnalta apua rikkoutuneiden pyöränkumien muodossa. Positiivisesti ajatellen ei olisi ylipaino-ongelmaa ja kuntokin olisi varmaan kohdallaan

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Auto se vasta kalliiksi tuleekin. Pelkkä työssäkäynnin bensakulu on miullakin useita satoja Euroja kuussa. Tämän lisäksi ajoneuvoverot, vakuutukset, huollot, talvi-ja kesärenkaat, katsastukset. Hoh hoijaa. Mutta onneksi on edes tuo elokuussa 20 vuotta täyttävä auto, jotta pääsee töissä käymään. Minäkään en pääsisi julkisilla töihin.

Toimituksen poiminnat