*

hannakaisalahde

Tilaisin annoksen inhimillistä vanhemmuutta, kiitos

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli Linnea West nostaa tuoreessa kolumnissaan esiin eroriitoihin liittyvän huolestuttavan ilmiön, josta usein vaietaan: lapsia koskevat  tekaistut pahoinpitely- ja seksuaalirikosilmoitukset, joiden tekijä on toinen vanhempi.

- Yhtenä tavoitteena väärinkäytöstilanteessa voi olla mustamaalaaminen eli kielteisen kuvan luominen toisesta vanhemmasta. Kielteisen kuvan avulla pyritään saamaan etua mm. huolto-oikeudenkäynnissä, West kirjoittaa. Asiasta uutisoi Iltalehti.

Paljon on puhuttu siitä, onko vanhemmuus hukassa. Vastaavissa tilanteissa ajattelen, että vanhemmuus on hukassa. Lapsi ei ole lähtökohtaisesti vanhempiensa omaisuutta, vaan oma itsellinen olento, jolla on subjektiivinen oikeus molempiin vanhempiinsa, heidän pyyteettömään rakkauteen sekä vanhemmuuteen. Vanhemmat unohtavat näissä tilanteissa turhan usein, että lapsi on heidän molempien summa. Hänessä on puolet isää ja puolet äitiä ja kun lapsen perhe hajoaa, lapsi tarvitsee molempien vanhempiensa tukea selvitäkseen tilanteesta mahdollisimman vähin vaurioin. Toistensa tarpeettoman syyttelyn ja oikeusprosessien sijaan vanhempien tulisi keskittää voimavaransa lastensa tukemiseen.

Kysymys kuuluu: millaisen vastuun nämä vanhemmat kantavat lapsen identiteetin kehityksestä ilmapiirissä, missä hänen vanhempansa toimivat vihollisina toinen toistaan vastaan? Lapsi itsekin tiedostaa olevansa osaksi isäänsä ja osaksi äitiään ja jos isä ja äiti kääntyvät näin pahasti toisiaan vastaan, voiko lapsi olla varma siitä, että häntä rakastetaan juuri sellaisena, kun hän on?

Minusta meidän vanhempien olisi syytä katsoa itseämme nykyistä kriittisemmin ja pysähtyä pohtimaan vanhemmuuden kokonaisvastuuta. Vaikka erokriisin keskellä omakin maailmankuva saattaa hajota ja omia tunteita on vaikea hallita, niin vanhemmuus on asia, mikä ei saisi hävitä. Vanhemmuus on useimmissa tapauksissa kahden vanhemman välinen yhteinen projekti. Vaikka parisuhde ympäriltä kariutuisi, niin vanhemmuus on ja pysyy. Se ei lopu edes silloin, kun lapsi teknisesti täysi-ikäistyy. Vanhemmuus jatkuu läpi koko eliniän muuttaen muotoaan. Jonakin päivänä vanhemmat ovat mahdollisesti yhdessä isovanhempia. Vanhemmuus on jatkumo, sukupolvien välinen ketju, joka ei katkea koskaan. Mielestäni asioiden liian lyhytjänteinen tarkastelu pitäisi unohtaa silloin, kun on kyse vanhemmuudesta.

Ymmärrän, että joillakin eroperheillä eron aiheuttamien tunteiden käsittely on vaikeaa, ei se ole itsellekään helppoa ollut.  Pyytäisin silti, että lapset jätettäisi sen ulkopuolelle, eikä varsinkaan lähdettäisi mustamaalaamaan oman lapsen toista vanhempaa epäoikeudenmukaisin ja kyseenalaisin keinoin. On aivan eri asia myöntää omat virheensä ja kyvyttömyytensä parisuhteessa ja  tarkastella toisen vastaavia kiihkottomasti. Sen voi tehdä myös niin,  että lapselle tulee käsitys, että kumpikin vanhemmista yritti parhaansa, mutta se ei riittänyt. Totta kai asioista pitää voida puhua myös lapsen kanssa, mutta sanoja ja keinoja valitessa tulee olla tarkkana. Jatkuva syytely ja vikojen etsiminen vain toisesta osapuolesta on omiaan hämmentämään lasta. Toisen vanhemman kampittaminen näin epäreiluilla keinoilla on mielestäni tarpeetonta ja ennen kaikkea lasta kotaan väkivaltaista. Lapsilla on kuitenkin lähtökohtainen oikeus siihen, että molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia vanhempia. Ollaan ihmisiä toisillemme myös vaikeina aikoina. Muistetaan vanhemman pyyteetön rakkaus, kunnioitus saamaamme lahjaa, eli lasta  ja hänen ainutlaatuista identiteettiään kohtaan. Eikä missään taistelun tuoskinassa unohdeta inhimillisyyttä. Myös aikuisuus ja vanhemmuus kumpuavat mallioppimisen kautta. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Tilaisin lastensuojelua Suomeen,joka olisi inhimillistä.Huostabisnesneksen,ja perheiden syyttelyn,ja mustamaalaamisen sijaan YK:n lastenoikeuksien mukaista perheiden ja heidän lastensa tarpeista lähtevää,lainmukaista perheitä tukevaa, HEIDÄN tarvitsemaansa ja heille lainmukaan kuuluvaa oikeutta.

Puolueetonta Liittoa,joka ajaa perheiden asiaa ja oikeuksia,sellaista ei suomessa vielä ole.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tällainen valehtelu lasten vahingoksi on tietenkin täysin vastuutonta ja rikollista.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Vuoden 2015 alussa voimaan astuneita lakimuutoksia

Uuden sosiaalihuoltolain 19 §
Uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014, Finlex) astuu muutoin voimaan 1.4.2015 ja 1.1.2016 alkaen, mutta sen 19 §:ää sovelletaan jo 1.1.2015 alkaen. Kyseinen 19 § koskee kotipalvelun järjestämistä. Sen 4 momentin mukaan lapsiperheellä on oikeus saada perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista 2 momentissa mainittujen syiden vuoksi. Näitä syitä ovat

sairaus
synnytys
vamma tai
muu vastaavanlainen toimintakykyä alentava syy
tai erityinen perhe- tai elämäntilanne.
Erityisellä perhetilanteella tarkoitetaan esimerkiksi perheenjäsenen kuolemaa, vanhempien eroa tai tilannetta, jossa toinen vanhemmista on vankilassa. Erityinen perhetilanne voi olla myös perheessä, jossa on kaksoset tai omainen hoidettavana.

Kotipalvelua annetaan em. syiden perusteella henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen 1 momentissa tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista. Niitä ovat

asuminen
hoito ja huolenpito
toimintakyvyn ylläpito
lasten hoito ja kasvatus
asiointi sekä
muut jokapäiväiseen elämään kuuluvat tehtävät ja toiminnot.
Kotipalveluun sisältyviä tukipalveluita ovat ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalvelut sekä sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut.

Sosiaalihuoltolaki 19 § (1301/2014, Finlex)
Sosiaalihuoltolaki lisää matalan kynnyksen palveluja (STM:n tiedote 30.12.2014)

Siitä vaan lakia noudattamaan viranomaiset,ja tiedoksi niille perheille,joille tarjotaan EDELLEEN HUOSTAANOTTOA lainvastaisesti,kun ovat lainmukaisten tukitoimiensa ja avun tarpeessa.Pakko ei kuulu inhimillisyyteen,eikä varsinkaan lapsien ja heidän vanhempiensa kanssa toimittaessa.Muistakaa myös,että Suomi on ratifioinut, allekirjoittanut YK:n Lastenoikeuksien julistuksen,sitoutunut siis sitä noudattamaan,ja tuomaan julki sen sisällön kaikille kansalaisilleen.Unohtamatta että lastensuojelun lisäksi on muutkin lait,joita on sos-ja terveydenhoidossa noudatettava,kun ihmisten kanssa ollaan tekemisissä.

Mikä on lapsen oikeuksien sopimus?

Lapsen oikeus esimerkiksi terveydenhuoltoon tai koulutukseen ei ole mielipidekysymys, vaan lapsen oikeudet on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on valtioita sitova ihmisoikeussopimus.

https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/mika-on-laps...

https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-lyhe...

Käyttäjän hannakaisalahde kuva
Hanna-Kaisa Lähde

Itse sairastin syövän vuonna 2013. Kävin yhteensä 8 kertaa sytostaattihodioissa neljän viikon välein. Tiputus kesti yhtäjaksoisesti 12 tuntia, jonka jälkeen maksasin 4-5 vuorokautta "solukuolleena" niin, että tarvitsin itsekin ympärivuorokautista hoitoa. Tyttäreni oli tuolloin 11. Meille ei tarjottu, emmekä kysyessäkään saaneet minkäänlaista kotiapua. Onneksi minulla on laaja suku, sillä ilman äitiäni, isääni, täteäni ja setiäni + tyttären yhtä kummia, emme olisi pystyneet selviytymään tilanteesta.

Yksikään viranomainen ei myöskään keskustellut kanssani siitä, miten lapseni asiat järjestetään, jos menehdyn sairauteen, mikä oli myös todennäköinen vaihtoehto minun tilanteessani.

Tuolloin toki vastaavaa lainsäädäntöä ei ollut vielä voimassa, mutta kokemukseni pohjalta pohdin, että kylläpä on lapset haavoittuvassa asemassa, jos yksinhuoltaja sairastuu vakavasti.

Toimituksen poiminnat